Franchising

Franchising on yrittäjien välinen yhteistyöllinen järjestely (Baucus et al., 1996) ja organisoinnin muoto, joka tarkoittaa pitkäaikaista sopimusta kahden yrityksen (franchise-antaja ja franchise-ottaja) välillä (Combs et al., 2011; Grewal et al., 2011) franchise-ottajan oikeudesta käyttää franchise-antajan luomaa tiettyä liiketoimintamallia (Combs & Ketchen, 2003).

Franchisingissä liiketoimintamallin luoja perii sen käyttämisestä maksua ja tarjoaa käyttäjälle tietyt puitteet (esimerkiksi yhteisen markkinoinnin ja brändin, yhteiset ostotoiminnot, koulutusta) liiketoiminnan toteuttamiselle. Franchise-antaja on siis alun perin luonut liiketoimintamallin, johon franchise-ottajat sitten ostavat oikeudet ja saavat siihen liittyen tiettyjä etuja. Franchising-yrittäjät toimivat siis itsenäisesti, mutta ovat ulkoasultaan ja toimintatavoiltaan franchising-ketjun määrittelemiä. Franchising-sopimuksessa sovitaan esimerkiksi yhtenäisistä toimintamenetelmistä, omistajuuskannusteista, monitoroinnista, provisioista ja sopimuksen päättämisestä. (Baucus et al., 1996) Franchising on merkittävä väline ja kanava yrittäjyydessä (Combs & Ketchen, 2003). Ensinnäkin franchising voi helpottaa tai jopa motivoida yrittäjäksi ryhtymistä. Yrittäjyyden myötä franchising voi myös tarjota tukea muilta saman franchise-mallin yrittäjiltä. Franchise voi tarjota myös hallitun tavan kasvattaa yritystä. (Combs & Ketchen, 2003) Toisaalta on myös tärkeää ymmärtää franchisingin erityispiirteitä ja toimintakäytänteitä järjestelyn ja organisoinnin onnistumiseksi (Baucus et al., 1996).

Viimeisten neljän vuosikymmenen aikana franchising organisointimuotona on kasvanut merkittävästi ympäri maailmaa (Tuunanen & Hoy, 2007) etenkin jälleenmyynnin ja ruokapalveluiden alalla (Grewal et al., 2011). Franchisingiä käsittelevä tutkimus on tarjonnut tärkeitä näkökulmia ilmiön ymmärtämiselle yli 40 vuoden ajan ja ollut kasvussa 1990-luvulta lähtien. Franchising on kiinnostanut monen eri alan tutkijoita. (Combs & Ketchen, 2003) Tutkimusta on tehty esimerkiksi talouden, lain, johtamisen, rahoituksen, markkinoinnin ja yrittäjyyden näkökulmista koskien franchise-järjestelmien organisointia, kasvua, laajentumista ja suoriutumista. Tutkimusta on kuitenkin hallinnut franchise-sopimuksen, -omistajuuden ja -kontekstien tarkasteleminen (Grewal et al., 2011), jolloin on pyritty vastaamaan miksi-, missä- ja miten-kysymyksiin (Combs et al., 2011). Yrittäjyyden muotona franchisingiä on tutkittu melko vähän, vaikkakin tämä tutkimus on saamassa koko ajan lisää huomiota (Tuunanen & Hoy, 2007). Yhä enemmän huomiota kiinnitetään myös franchise-antajan ja -ottajan väliseen suhteeseen sekä kontrolloinnin tarpeeseen ja konfliktien mahdollisuuteen (Grewal et al., 2011).

Aineisto


Baucus, D. A., Baucus, M. S., & Human, S. E. (1996). Consensus in franchise organizations: A cooperative arrangement among entrepreneurs. Journal of Business Venturing, 11 (5), 359 – 378.

Combs, J. G., & Ketchen, D. J. Jr. (2003). Why do firms use franchising as an entrepreneurial strategy?: A meta-analysis. Journal of Management, 29 (3), 443 – 465.

Combs, J. G., Ketchen, D. J. Jr., & Short, J. C. (2011). Franchising Research: Major milestones, new directions, and its future within entrepreneurship. Entrepreneurship Theory and Practice, 35 (3), 413 – 425.

Grewal, D., Iyer, G. R., Javalgi, R. G., & Radulovich, L. (2011). Franchise partnership and international expansion: A conceptual framework and research propositions. Entrepreneurship Theory and Practice, 35 (3), 533 – 557.

Tuunanen, M., & Hoy, F. (2007). Franchising – Multifaceted form of entrepreneurship. International Journal of Entrepreneurship and Small Business, 4 (1), 52 – 67.