Inhimillinen pääoma (human capital)

Inhimillinen pääoma viittaa yksilön eksplisiittisiin ja implisiittisiin (Polanyi, 1967) tietoihin, taitoihin ja kykyihin sekä kognitiivisiin kyvykkyyksiin, joilla on vaikutuksia henkilön hyvinvoinnin saavuttamiseen sekä tuottavaan ja tehokkaaseen toimintaan (Davidsson & Honig, 2003; Schultz, 1961).

Inhimillinen pääoma liittyy vahvasti kasvatukseen ja koulutukseen sekä oppimiskykyyn, sillä niiden avulla voidaan lisätä tietoa ja taitoja sekä kyvykkyyksiä eli kasvattaa inhimillistä pääomaa (Schultz, 1961). Inhimillisellä pääomalla on siten yhteys myös yrittäjyyteen ja sen edesauttamiseen, sillä kerätty inhimillinen pääoma vaikuttaa merkittävästi uravalintoihin sekä yrittäjyysasenteisiin ja -intentioihin (ks. asenne ja intentio). On esitetty esimerkiksi, että ne, joilla on enemmän ja laadukkaampaa inhimillistä pääomaa, havaitsevat ja hyödyntävät yrittäjyysmahdollisuuksia paremmin. Myös yrittäjyydessä myöhemmin inhimillinen pääoma on avuksi. (Davidsson & Honig, 2003)

Inhimillisen pääoman käsitettä on käytetty jo useamman vuosikymmenen ajan, jolloin se on sisällytetty erimuotoisiin resursseihin ja pääomiin ja pohdittu sen merkitystä taloudelliselle vauraudelle ja organisaatioiden menestymiselle (Penrose, 1959; Schultz, 1961). Inhimillistä pääomaa koskeva keskustelu on johtanut koulutuksen merkityksen ja arvon tunnustamiseen. Myös yrittäjyyden osalta koulutuksen vaikutuksia yrittäjyyteen on tutkittu melko paljon, vaikka inhimillisen pääoman käsite itsessään ei yrittäjyyskeskustelussa niin usein esiinnykään. Tutkimuksissa on tuotettu erilaisia tutkimustuloksia liittyen oppilaiden tietoihin, taitoihin ja kykyihin sekä näiden yrittäjyysyhteyteen. Yleensä tutkimuksissa todetaan positiivinen yhteys inhimillisen pääoman ja yrittäjyystoiminnan aloittamisen ja menestymisen välillä. (Davidsson & Honig, 2003)

Aineisto


Davidsson, P., & Honig, B. (2003). The role of social and human capital among nascent entrepreneurs. Journal of Business Venturing, 18 (3), 301–332.

Penrose E. T. (1959). The theory of the growth of the firm. New York: Oxford University Press.

Polanyi, M. (1967). The tacit dimension. Lontoo: Routledge and Kegan.

Schultz, T. W. (1961). Investment in human capital. The American Economic Review, 51 (1), 1 – 17.