Johtaminen (management)

Johtaminen tarkoittaa tavoitesuuntautunutta organisaation, ihmisryhmän tai toimintojen toiminnan ohjaamista (Baumol, 1968).

Johtamiseen kuuluu erilaisia osa-alueita, jotka voidaan jakaa monin eri tavoin. Johtaminen voidaan esimerkiksi jakaa asioiden johtamiseen (ks. management) ja ihmisten johtamiseen (ks. leadership). Tarkemmin se voidaan yrittäjyyden kohdalla jakaa myös esimerkiksi strategiseen johtamiseen, liiketoiminnan kehittämiseen, henkilöstöjohtamiseen ja organisaatiokäyttäytymiseen. Myös yrittäjyys liitetään monesti yhdeksi johtamisen osa-alueeksi (Carland et al., 1984), vaikkakin yleistä on myös erityisesti johtamisen ja yrittäjyyden erottaminen toisistaan (Baumol, 1968; Brockhaus, 1987; Hébert & Link, 1989; Schumpeter, 1934). Yrittäjyyden osalta yrityksen johtamisella on suuri merkitys yrityksen selviytymiselle ja menestymiselle (Baron, 2003). Yrityksen perustamisen lisäksi yrittäjän on johdettava perustettua yritystä (Baumol, 1968; Brockhaus, 1987; Hébert & Link, 1989), ja myös yrityksen perustamisessa tarvitaan johtamiseen liittyviä taitoja (Anderson & Jack, 2008). Lisäksi yritykseen kohdistuu sekä sidosryhmien että yrittäjän omia odotuksia yrityksen kehityksestä ja tuloksista (Gartner, 1985). Siksi yrittäjän on asetettava yritykselle strategia ja visio, joiden perusteella yritystä johdetaan ja tavoitteita saavutetaan (Learned, 1992). Tyypillisesti yrittäjät pyrkivät kohti yhä suurempia taloudellisia tavoitteita (Audretsch & Keilbach, 2004; Baron, 2008; Gartner, 1985; Hébert & Link, 1989), mutta kasvavassa määrin tunnustetaan myös henkilökohtaisten, yrittäjän omaan elämään liittyvien tavoitteiden merkitys (Forsström et al., 2011). Johtaminen liittyy myös yrityksen tilanteiden muutoksiin esimerkiksi siten, että organisaation muodostuessa ja palkattaessa työntekijöitä yritykseen on kiinnitettävä huomiota henkilöstövoimavarojen johtamiseen (HRM) (Baron, 2003).  Johtaminen liittyy osaltaan myös kaikkiin muihin elämänalueisiin ja työtehtäviin. Edellä mainittu huomioiden on merkittävää, että oppilaat oppivat johtamisen kokonaisvaltaisia ja yhteistyöllisiä tietoja ja taitoja (Gibb, 2002).

Johtaminen on oma tieteenalansa, jolla on pitkä historia. Johtamistutkimukseen mahtuu monia eri näkökulmia sekä tutkimusperinteitä ja osa-alueita. Johtamisen ala on lainannut paljon muilta aloilta kuten psykologiasta, sosiaalipsykologiasta, kielitieteistä ja taloustieteistä, minkä avulla johtamiseen on kehitetty lukuisia teorioita ja malleja. Johtamisen alan kehitys on jatkuvaa ja uusia teoreettisia edistysaskelia ja käytäntöjä luodaan jatkuvasti. Yrittäjyystutkimuksen osalta monet tutkijat ovat samaa mieltä johtamisen olennaisesta roolista yrittäjyydessä, vaikkakin johtaminen monesti erotetaan yrittäjyydestä rutiiniperusteisena ja staattisena toimintana (Baumol, 1968; Schumpeter, 1934). Perinteisesti johtamista on yrittäjyystutkimuksessa määrittänyt vahvasti voitto- ja kasvusuuntautuneisuus sekä kansantalouden että yksilön tasolla (Audretsch & Keilbach, 2004; Begley & Boyd, 1987; Brockhaus, 1987; Carland et al., 1984; Hébert & Link, 1989; Hornaday, 1992), mikä heijastaa perustettuun yritykseen kohdistuvia yleisiä kehitys- ja tulosodotuksia (Gartner, 1985). Kasvavassa määrin kiinnitetään huomiota myös esimerkiksi henkilöstövoimavarojen johtamiseen oleellisena yrityksen menestystä määrittävänä johtamisen osa-alueena (Baron, 2003).

Aineisto


Anderson, A. R., & Jack, S. L. (2008). Role typologies for enterprising education: The professional artisan? Journal of Small Business and Enterprise Development, 15 (2), 259 – 273.

Audretsch, D. B., & Keilbach, M. (2004). Does entrepreneurship capital matter? Entrepreneurship Theory and Practice, 28 (5), 419 – 429.

Baron, R. A. (2003). Human resource management and entrepreneurship: Some reciprocal benefits of closer links. Human Resource Management Review, 13 (2), 253 – 256.

Baron, R. A. (2008). The role of affect in the entrepreneurial process. Academy of Management Review, 33 (2), 328 – 340.

Baumol, W. J. (1968). Entrepreneurship in economic theory. American Economic Review, 58 (2), 64 – 71.

Brockaus, R. H. (1987). Entrepreneurial folklore. Journal of Small Business Management, 25 (3), 1 – 6.

Carland, J. W., Hoy, F., Boulton, W. R., & Carland, J. A. C. (1984). Differentiating entrepreneurs from small business owners: A conceptualization. Academy of Management Review, 9 (2), 354 – 359.

Forsström, H., Mattila, J., & Jussila, I. (2011). Accounts of entrepreneurial futures: collective entrepreneurship for business, innovation, and life style. The 21st Nordic Academy of Management Conference, Tukholma, Elokuu, 22 – 24, 2011.

Gartner, W. B. (1985). A conceptual framework for describing the phenomenon of new venture creation. Academy of Management Review, 10 (4), 696 – 706.

Gibb, A. A. (2002). In pursuit of a new ‘enterprise’ and ‘entrepreneurship’ paradigm for learning: Creative destruction, new values, new ways of doing things and new combinations of knowledge. International Journal of Management Reviews, 4 (3), 233 – 269.

Hébert, R. F., & Link, A. N. (1989). In search of the meaning of entrepreneurship. Small Business Economics, 1 (1), 39 – 49.

Hornaday, R. W. (1992). Thinking about entrepreneurship: A fuzzy set approach. Journal of Small Business Management, 30 (4), 12 – 23.

Learned, K. E. (1992). What happened before the organization? A model of organization formation. Entrepreneurship Theory and Practice, 17 (1), 39 – 48.

Schumpeter, J. A. (1934). The theory of economic development. Cambridge, Mass.: Harvard University Press.