Kilpailuetu (competitive advantage)

Kilpailuetu on yrityksen suhteellinen etu kilpailijoihinsa ja potentiaalisiin kilpailijoihinsa nähden jossain liiketoiminnan menestykseen vaikuttavassa kyvyssä, toimintatavassa tai muussa menestystekijässä (Barney, 1991; Grant, 2008).

Kilpailuetu syntyy, kun yritys toteuttaa lisäarvoa tuottavaa strategiaa, jota kukaan nykyinen tai potentiaalinen kilpailija ei toteuta tai ei ole mahdollisuutta toteuttaa (Barney, 1991; Grant, 2008). Kilpailuetu voi perustua kilpailijoita alhaisempiin kustannuksiin tai differointiin eli erilaistamiseen (Porter, 1985). Usein kilpailuetu syntyy hankalasti kopioitavista tekijöistä, kuten aineettomasta pääomasta ja sen johtamisesta (Barney, 1991). Kilpailuetu johtaa yrityksen menestymiseen, minkä vuoksi yrittäjien on merkittävää tunnistaa ja hyödyntää yrityksensä kilpailuetu. Kilpailuetua voidaan jopa pitää yhtenä yritystoiminnan oleellisimpana pyrkimyksenä. Selvittääkseen kilpailuedun lähteet ja edellytyksen menestymiselle, yrittäjän on osattava analysoida markkinoiden kysyntää ja kilpailua sekä yrityksen sisäisiä tekijöitä ja resursseja (ks. resurssi). Kysynnän analysointi pitää sisällään sen, ketkä ovat yrityksen asiakkaita, mitä he tarvitsevat ja kuinka he valitsevat eri tuotteen- tai palveluntarjoajien välillä. Kilpailun analysointi puolestaan liittyy siihen, mikä ohjaa kilpailua, mitkä ovat kilpailun päälinjat, miten intensiivistä kilpailu on ja miten yritys pystyy hankkimaan paremman kilpailuaseman. (Porter, 1985) Resurssit puolestaan ovat merkittävässä roolissa kilpailuedun luojina (Barney, 1991). Kilpailuedun analysoinnin apuna käytetään monesti Porterin (1980) viiden kilpailuvoiman mallia, jossa viisi kilpailuvoimaa koostuu (1) kilpailusta nykyisten yritysten välillä, (2) uusien tulokkaiden uhkasta, (3) korvaavien tuotteiden tai palvelujen uhkasta, (4) toimittajien vaikutusvallasta sekä (5) asiakkaiden vaikutusvallasta. Yhtenä merkittävänä kilpailuedun analysoimisen välineenä on pidetty myös yrityksen vahvuuksien ja heikkouksien sekä mahdollisuuksien ja uhkien tunnistamista (SWOT: strength, weaknesses, opportunities, threaths) (Barney, 1991).

Strategisen johtamisen ja markkinoinnin tutkimuksessa kilpailuetu on merkittävä tutkimuskohde (Barney, 1991; Porter, 1985). Moni tutkimus on keskittynyt nimenomaan yritysten vahvuuksiin ja heikkouksiin sekä mahdollisuuksiin ja uhkiin. Kaksi ensimmäistä ovat sisällyttäneet tutkimukseen yritysten sisäisten tekijöiden analysoinnin ja kaksi viimeistä puolestaan huomioineet yritysten ulkopuoliset tekijät, kuten ympäristön.  (Barney, 1991) Perinteisesti enemmän huomiota ovat saaneet ulkoiset seikat. Tunnetuksi tutkimuksessa on tullut esimerkiksi Porterin (1980) viiden kilpailuvoiman malli. Myös monia muita malleja ja teorioita on kehitetty. Vaikka perinteiset mallit ja teoriat pitävät pintansa, nykyään kilpailuedun tutkiminen on myös laajentunut aikaisemmasta markkinoiden ja kilpailijoiden tutkimisen painotuksesta esimerkiksi yrityksen omiin vaikutusmahdollisuuksiin ja kilpailuedun rakentamiseen esimerkiksi henkilöstöresurssien ja sosiaalisten resurssien avulla ( Klein, 2011; Lawler, 2008).

Aineisto


Barney, J. (1991). Firm resources and sustained competitive advantage. Journal of Management, 17 (1), 99 – 120.

Grant, R. M. (2008). Contemporary strategy analysis. UK: Blackwell Publishing Ltd.

Klein, A. (2011). Corporate culture: Its value as a resource for competitive advantage. Journal of Business Strategy, 32 (2), 21 – 28.

Lawler, E. E. (2008). Making people your competitive advantage. San Francisco, US: Jossey-Bass.

Porter, M. E. (1980). Competitive strategy. New York: Free Press.

Porter, M. E. (1985). Competitive advantage: Creating and sustaining superior performance. New York: Free Press.

Joomla! virheenkorjauskonsoli

Istunto

Profiilin tiedot

Muistin käyttö

Tietokantakyselyt