Kollektiivinen yrittäjyys (collective entrepreneurship)

Kollektiivinen yrittäjyys tarkoittaa kahden tai useamman henkilön yhteistä yrittäjyyttä tai yrittäjämäistä toimintaa, jossa yrittäjyys on omaehtoisesti jaettua yhdessä yrittävien henkilöiden kesken (Forsström et al., 2011) ja joka syntyy yrittäjyyttä vahvasti määrittävässä sosiaalis-psykologisessa prosessissa (vrt. Drnovsek et al., 2009).

Yrittäjyys voi toteutua sekä yksilön että ryhmän tai tiimin kautta (Harper, 2008; Kamm et al., 1990; Loane et al., 2007). Siksi yksilö- tai kollektiivisen tason hyödyntäminen ja toteuttaminen muodostavat yhden yrittäjyyskasvatuksen olennaisimmista kysymyksistä (Forsström et al., 2011). Perinteisesti oletetaan, että yrittäjyys syntyy yksilöstä ja erityisesti hänen ominaisuuksistaan yksilön toimiessa yksin yrityksen perustamisessa ja johtamisessa (Brennan et al., 2005). Tällainen painotus siirtyy helposti yrittäjyyskasvatukseen (Laukkanen, 2000). On kuitenkin tärkeää huomata, että merkittävä osa uusista yrityksistä perustetaan kahden tai useamman henkilön ryhmässä tai tiimissä (Davidsson & Wiklund, 2001; Harper, 2008; Kamm et al., 1990; Loane et al., 2007). Ryhmän tai tiimin perustamien yritysten on myös todettu olevan menestyvämpiä kuin yksin perustettujen (Kamm et al., 1990). Joissakin tutkimuksissa on ehdotettu, että kollektiivisuus määrittää yrittäjyyttä positiivisesti vähentäen esteitä ja lisäten etuja (De Carolis et al., 2009; Harper, 2008; Kamm et al., 1990; Loane et al., 2007). Lisäksi kollektiivisuus voi määrittää yrittäjyyttä huomattavasti tuoden esille yrittäjyydessä aikaisemmin huomioitta jätettyjä sosiaalis-psykologisia ulottuvuuksia (Forsström et al., 2011). Kollektiivisessa yrittäjyydessä ei siis ole kyse vain yhteisestä omistajuudesta, vaan olennaista on kollektiivisuuteen liittyvä vastavuoroinen, jaettu ja tasa-arvoinen yrittäjyys.

Yrittäjyystutkimuksessa yrittäjyys on useimmiten liitetty yksilöön ja individualismiin (Berglund & Johansson, 2007; Brennan et al., 2005). Siksi yksilö asetetaan suurimmassa osassa tutkimuksia analyysitasoksi automaattiseksi (Davidsson & Wiklund, 2001; Plaschka & Welsch, 1990). Yksilökeskeinen näkemys yrittäjyydestä onkin yksi vahvimmista olettamuksista ja uskomuksista, joita yrittäjyystutkimuksessa tehdään (Ogbor, 2000) eikä tämä ennakko-oletus ole muuttunut ajan ja tehtyjen tutkimusten myötä. Muita analyysitasoja huomioivia tai hyödyntäviä tutkimuksia on siis suhteessa todella vähän (Davidsson & Wiklund, 2001) eikä kollektiivisuuteen ole kiinnitetty tarpeeksi huomiota (Harper, 2008; Kamm et al., 1990). Vaikka osa tutkijoista onkin jo tarkastellut esimerkiksi tiimiyrittäjyyttä (Amit et al., 1993), tutkimuksen tulisi kasvavassa määrin ulottua yksilön yli yrittäjyyden kollektiivisuuden sosiaalis-psykologisiin ominaispiirteisiin ja prosesseihin (Berglund & Johansson, 2007; Forsström et al., 2011).

Aineisto


Amit, R., Glosten, L., & Muller, E. (1993). Challenges to theory development in entrepreneurship research. The Journal of Management Studies, 30 (5), 815 – 834.

Berglund, K., & Johansson, A. W. (2007). Constructions of entrepreneurship: A discourse analysis of academic publications. Journal of Enterprising Communities: People and Places in the Global Economy, 1 (1), 77 – 102.

Brennan, M. C., Wall, A. P., & McGowan, P. (2005). Academic entrepreneurship: Assessing preferences in nascent entrepreneurs. Journal of Small Business and Enterprise Development, 12 (3), 307 – 322.

Davidsson, P., & Wiklund, J. (2001). Levels of analysis in entrepreneurship research: Current research practice and suggestions for the future. Entrepreneurship Theory and Practice, 25 (4), 81 – 99.

De Carolis, D. M., Litzky, B. E., & Eddleston, K. A. (2009). Why networks enhance the progress of new venture creation: The influence of social capital and cognition. Entrepreneurship Theory and Practice, 33 (3), 527 – 545.

Drnovsek, M., Cardon, M. S., & Murnieks, C. Y. (2009). Collective passion in entrepreneurial teams. Teoksessa A. L. Carsrud, & M. Brännback (toim.). International Studies in Entrepreneurship, Understanding the Entrepreneurial Mind, Part 3, Chapter 9, 191 – 215. New York: Springer.

Forsström, H., Mattila, J., & Jussila, I. (2011). Accounts of entrepreneurial futures: collective entrepreneurship for business, innovation, and life style. The 21st Nordic Academy of Management Conference, Tukholma, Elokuu 22 – 24, 2011.

Harper, D. A. (2008). Towards a theory of entrepreneurial teams. Journal of Business Venturing, 23 (6), 613 – 626.

Kamm, J. B., Shuman, J. C., Seeger, J. A., & Nurick, A. J. (1990). Entrepreneurial teams in new venture creation: A research agenda. Entrepreneurship Theory and Practice, 14 (4), 7 – 17.

Laukkanen, M. (2000). Exploring alternative approaches in high-level entrepreneurship education: Creating micro-mechanisms for endogenous regional growth. Entrepreneurship and Regional Development, 12 (1), 25 – 47.

Loane, S., Bell, J. D., & McNaughton, R. (2007). A cross-national study on the impact of management teams on the rapid internationalization of small firms. Journal of World Business, 42 (5), 489 – 504.

Ogbor, J. O. (2000). Mythicizing and reification in entrepreneurial discourse: Ideology-critique of entrepreneurial studies. Journal of Management Studies, 37 (5), 605 – 635.

Plaschka, G. R., & Welsch, H. P. (1990). Emerging structures in entrepreneurship education: Curricular design and strategies. Entrepreneurship Theory and Practice, 14 (3), 55 – 71.