Oppimisympäristö (learning environment)

Oppimisympäristö muodostuu oppimisen fyysisistä, sosiaalisista, teknologisista, paikallisista ja didaktisista ominaisuuksista, puitteista ja edellytyksistä (Manninen et al., 2007). Oppimisympäristöissä korostuu nykyään oppilaiden aktiivisuus, oppimisen ongelmakeskeisyys ja vuorovaikutteisuus, projektien hyödyntäminen, toimintakeskeinen opettaminen, oppimisen ohjaus, kokonaisvaltaisuus, refleksiivisyys, emotionaalisuus, autenttiset ympäristöt ja suora vuorovaikutus yrittäjyyden kanssa perinteisen luokka- ja luentokeskeisen opetuksen ja passiivisen oppimisen sijaan (Jones & English, 2004; Opetusministeriö, 2009; Seikkula-Leino, 2007).

Oppimisympäristö muodostaa ne resurssit, jotka toimivat oppimisen tukena tai tiedonlähteenä. Oppimiympäristön fyysinen ominaisuus viittaa oppimisympäristön tiloihin ja rakennuksiin. Sosiaaliset ominaisuudet vievät huomion oppimisympäristöön vuorovaikutuksena ja tekniset puolestaan opetusteknologiana. Paikalliset ominaisuudet tarkoittavat oppimisympäristöä paikkoina ja alueina. Didaktiset ominaisuudet puolestaan viittaavat oppimista tukevaan ympäristöön, esimerkiksi materiaaleihin sekä pedagogisiin haasteisiin. (Manninen et al., 2007) Opettajalla on keskeinen rooli oppimisen mahdollistavan oppimisympäristön suunnittelemisessa ja kehittämisessä (Jones, 2010). On oleellista luoda opiskelijoille yrittäjämäinen ympäristö, joka rohkaisee aktiivisuuteen (Jones & English, 2004). Vuorovaikutusta, sosiaalisuutta, yhteisöllisyyttä ja luottamusta heijastavat oppimisympäristöt edesauttavat oppimista ja rohkaisevat oppilaita siten, että myös virheiden tekeminen on sallittua (Jones, 2010). Edellä mainitut oppimisympäristön ominaisuudet soveltuvat erinomaisesti yrittäjyyskasvatuksen oppimisympäristöille (Seikkula-Leino, 2007).

Nykyään esimerkiksi Internet ja erilaiset teknologiset sovellukset ovat herättäneet mielenkiintoa uudenlaisena oppimisympäristönä. Kasvavassa määrin oppiminen nähdään kokonaisvaltaisena, ajasta ja paikasta riippumattomana ilmiönä, mikä viittaa oppimisympäristöjen laajentumiseen ja avoimuuden tarpeeseen (Kyrö, 2006). Lisäksi huomiota on kiinnitetty oppimisympäristöjen vuorovaikutteisuuteen ja yhteisöllisyyteen, joiden avulla voidaan jakaa tietoa ja kokemuksia tehokkaasti (Collins et al., 2006; Jones & English, 2004). Kuitenkin keskustelua puuttuu sen suhteen, millaisia yrittäjyyskasvatuksen oppimisympäristötö todellisuudessa voisivat olla. Oppimisympäristöjen tarkastelu yrittäjyyskasvatuksen suunnittelun ja kehittämisen perustana ja ajttelutapana näyttäisi sopivan hyvin yrittäjyyskasvatuksen haasteisiin. (Hytinkoski et al., 2011)

Aineisto


Collins, L. A., Smith, A. J., & Hannon, P. D. (2006). Applying a synergistic learning approach in entrepreneurship education. Management Learning, 37 (3), 335 – 354.

Hytinkoski, P., Kiilavuori, T., & Seikkula-Leino, J. (2011). Learning environments of entrepreneurship education. ICA Global Research Conference, Mikkeli, Elokuu 24 – 27, 2011.

Jones, C. (2010) Entrepreneurship education: Revisiting our role and its purpose. Journal of Small Business and Enterprise Development, 17 (4), 500 – 513.

Jones, C., & English, J. (2004). A contemporary approach to entrepreneurship education. Education + Training, 46 (8/9), 416 – 423.

Kyrö, P. (2006). Entrepreneurship education and Finnish society. Working Papers in Economics, 49 (152), 63 – 80.

Manninen, J., Burman, A., Koivunen, A., Kuittinen, E., Luukkanel, S., Passi, S., & Särkkä, H. (2007). Environments that support learning. Introduction to learning environments approach. Helsinki: Finnish National Board of Education.

Opetusministeriö. (2009). Yrittäjyyskasvatuksen suuntaviivat. Opetusministeriön julkaisuja 2009:7. Saatavana http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2009/liitteet/opm07.pdf. Viitattu 23.12.2011.

Seikkula-Leino, J. (2007). Opetussuunnitelmauudistus ja yrittäjyyskasvatuksen toteuttaminen. Opetusministeriön julkaisuja 2007: 28. Koulutus- ja tiedepolitiikan osasto.