Organisaatio (organization)

Organisaatio tarkoittaa niitä fyysisiä, inhimillisiä ja sosiaalisia rakenteita, jotka joukko ihmisiä muodostaa jonkin olemassaolon ja toiminnan tarkoituksen perusteella (Hatch, 2006; Shafritz & Ott, 2001).

Organisaation voidaan katsoa olevan seurausta ja koostuvan ihmisryhmästä, joka pyrkii järjestelmällisesti tiettyihin tavoitteisiin käytössään olevia voimavaroja eli resursseja säätelemällä. Tämä tapahtuu työn ja vallan jakamisen sekä viestinnän kautta. Organisaation rakenne koordinoi ja jäsentää toimintaa. Rakenteeltaan organisaatio voi olla esimerkiksi funktionaalinen, tulosyksikkö-, matriisi-, projekti- tai verkosto-organisaatio. Organisaatiossa on myös oma kulttuuri, uskomukset, arvot, oletukset ja normit. Koska organisaatio rakentuu yksilöistä, joilla jokaisella on omat kokemuksensa ja tapansa, he toimivat vuorovaikutuksessa keskenään ja luovat yritykselle jaetun kulttuurin, yhteisen tavan toimia sekä erilaisia sisäisiä rooleja. Organisaatio toimii vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. (Hatch, 2006; Shafritz & Ott, 2001) Uusien organisaatioiden luominen ja organisoituminen on yksi yrittäjyyden vahva ulottuvuus (Gartner, 1985). Lisäksi yksi yrittäjyyskasvatuksen tavoitteista on lisätä uusien organisaatioiden määrää ja laatua (Matlay, 2005). Siksi yrittäjyyskasvatuksessa on kehitettävä taitoja, jotka edesauttavat uusien organisaatioiden luomisessa ja organisoitumisessa. Yrittäjyyskasvatuksessa voidaan esimerkiksi tutustua erilaisiin organisaatioihin ja niiden edustajiin (Hynes, 1996). On kuitenkin huomioitava, että perustettavat organisaatiot voivat olla todella erilaisia (Gartner, 1985) ja usein eroavat perinteisistä suurista organisaatioista (Hynes, 1996).

Yrittäjyystutkimuksissa uuden organisaation luomista pidetään usein yrittäjyyden keskeisenä tunnusmerkkinä ja organisointia yrittäjän toimintona, jolloin yrittäjyys on perinteisesti vahvasti kietoutunut organisaation ympärille (Gartner, 1985; Hébert & Link, 1989; Schumpeter, 1934). Yrittäjyyskasvatuksen tutkijat ovat kuitenkin olleet eri mieltä siitä pitäisikö yrittäjyyskasvatuksessa keskittyä uusien organisaatioiden perustamiseen vai johonkin muuhun yrittäjyyden ulottuvuuteen, kuten innovointiin (Vesper & Gartner, 1997).

Aineisto


Gartner, W. B. (1985). A conceptual framework for describing the phenomenon of new venture creation. Academy of Management Review, 10 (4), 696 – 706.

Hatch, M. J. (2006). Organization theory: Modern, symbolic-interpretative and postmodern perspectives. New York: Oxford University Press.

Hébert, R. F., & Link, A. N. (1989). In search of the meaning of entrepreneurship. Small Business Economics, 1 (1), 39 – 49.

Hynes, B. (1996). Entrepreneurship education and training - Introducing entrepreneurship into non-business disciplines. Journal of European Industrial Training, 20 (8), 10 – 17.

Matlay, H. (2005). Researching entrepreneurship and education. Part 1: What is entrepreneurship and does it matter? Education + Training, 47 (8/9), 665 – 677.

Schumpeter, J. A. (1934). The theory of economic development. Cambridge, Mass.: Harvard University Press.

Shafritz, J. M., & Ott, J. S. (2001). Classics of organization theory. Fort Worth, TX: Harcourt College Publishers.

Vesper, K. H., & Gartner, W. B. (1997). Measuring progress in entrepreneurship education. Journal of Business Venturing, 12 (5), 403 – 421.