Pakkoyrittäjyys (necessity entrepreneurship)

Pakkoyrittäjyydestä puhuttaessa viitataan motivaatioon ryhtyä yrittäjäksi (Block & Wagner, 2006) ja tarkoitetaan tarpeeseen ja välttämättömyyteen liittyvää yrittäjyyttä, johon ryhdytään, koska muita tulonhankkimismahdollisuuksia tai tulonlähteitä ei nähtäisi olevan (Block & Wagner, 2006; Tozzi, 2010; Wennekers et al., 2005; Wong et al., 2005) tai työmahdollisuudet eivät näyttäydy tyydyttävinä (Wennekers et al., 2005; Wong et al., 2005).

Pakkoyrittäjyys ei ole yrittäjyyden tai yrittäjyyskasvatuksen kannalta kannustava tai positiivinen käsite ja voidaan jopa ajatella, ettei koko käsite sovi yrittäjyyteen tai yrittäjyyskasvatukseen. Pakkoyrittäjyyden käsitettä tulisi käyttää harkiten ja miettiä pikemminkin yrittäjyyden todellisia sisältöjä. Kuitenkin käsite on hyvä tunnistaa keskustelusta, joka on ollut pitkälti negatiivissävytteinen. Niin sanottu pakkoyrittäjyys on nähty monesti ongelmana. Kuitenkaan käsitteen todellinen merkitys ei ole selvä tai suoraviivainen ja niin kutsuttu pakkoyrittäjyys voi myös tarjota omanlaisensa yrittäjyysmahdollisuuden eikä sulje pois innovatiivisuutta ja kasvua. Esimerkiksi uusien yritysten perustamisen määrä kasvaa taantuman tai laman aikana, kun yritykset vähentävät työntekijöitään ja palkansaajat työllistävät itsensä yrittäjyyden avulla (Rae, 2010). Esimerkiksi irtisanominen voi toimia mahdollisuutena toteuttaa liikeidea, jota henkilö on miettinyt jo pidempään, muttei ole uskaltanut ottaa riskiä jättää palkkatyötään (Tozzi, 2010). Tällaisessa tilanteessa yrittäjyysintentioista, -kyvyistä ja -valmiuksista on suurta hyötyä (Block & Wagner, 2006) eikä kyseessä useinkaan ole niin sanottu pakkoyrittäjyys tai siihen liitetyt negatiiviset ulottuvuudet.

Suurin osa yrittäjyystutkimuksesta on keskittynyt yrittäjän piirteisiin yrittäjyyden selittäjänä sekä motivaatiotekijöihin. Pakkoyrittäjyys ei ole saanut kovin paljon tutkimushuomiota (Deli, 2011), mutta yleisessä keskustelussa sitä on alettu käyttää huomattavassa määrin. Pakkoyrittäjyys huomioidaan kuitenkin yrittäjyyden taloudellisia vaikutuksia käsittelevissä tutkimuksissa, sillä pakkoyrittäjyyden nähdään osaltaan vähentävän työttömyyttä, mutta vaikuttavan vähän tai ei ollenkaan taloudelliseen kasvuun (Wennekers et al., 2005; Wong et al., 2005). Pakkoyrittäjiä on myös verrattu muihin yrittäjiin (esimerkiksi Block & Wagner, 2006).

Aineisto


Block, J. H., & Wagner, M. (2006). Necessity and opportunity entrepreneurship in Germany: Characteristics and earning differentials. Schmalenbach Business Review, 62 (2), 154 – 174.

Deli, F. (2011). Opportunity and necessity entrepreneurship: Local unemployment and the small firm effect. Journal of Management Policy and Practice, 12 (4), 38 – 57.

Rae, D. (2010). Universities and enterprise education: Responding to the challenges of the new era. Journal of Small Business and Enterprise Development, 17 (4), 591 – 606.

Tozzi, J. (2010). Revisiting the face of ’necessity entrepreneurship’. Business Week, 3/10/2010, 9 – 9.

Wennekers, S., van Stel, A., Thurik, R., & Reynolds, P. (2005). Nascent entrepreneurship and the level of economic development. Small Business Economics, 24 (3), 293 – 309.

Wong, P. K., Ho, Y. P., & Autio, E. (2005). Entrepreneurship, innovation and economic growth: Evidence from GEM data. Small Business Economics, 24 (3), 335 – 350.

Joomla! virheenkorjauskonsoli

Istunto

Profiilin tiedot

Muistin käyttö

Tietokantakyselyt