Psykologinen omistajuus (psychological ownership)

Psykologinen omistajuus viittaa mielentilaan, jossa henkilö tuntee, että omistuksen kohde tai osa sitä on ”hänen” (Pierce et al., 2001). Vastaavasti ryhmän kohdalla kollektiivinen psykologinen omistajuus tarkoittaa kollektiivista tunnetta siitä, että omistajuuden kohde tai osa sitä on kollektiivisesti ”meidän” (Pierce & Jussila, 2010).

Psykologisen omistajuuden ytimen muodostaa omistushalun tunne ja psykologinen side johonkin kohteeseen (Pierce et al., 2001), jolloin omistuksen kohteesta tulee merkittävä osa omistajan identiteettiä (ks. identiteetti) (Belk, 1988). Omistajuuden tunteet ovat osa inhimillistä olemista. Omistajuutta tunnetaan konkreettisia objekteja kohtaan, mutta myös abstrakteja kokonaisuuksia, kuten yrittäjyyttä, kohtaan. (Pierce et al., 2001) Huomattavaa on, että tällainen omistajuus on sosiaalisesti rakennettua (Pierce & Jussila, 2010) ja tällaisella omistajuudella on merkittäviä käyttäytymisellisiä, affektiivisia ja psykologisia vaikutuksia (Pierce et al., 2001).

Psykologiselle omistajuudelle (sekä yksilö- että kollektiivisella tasolla) on kehitetty tutkimuksessa teoriaa, jossa käsite määritellään ja tunnistetaan psykologisen omistajuuden syntymisen juuret ja reitit sekä reunaehtoja. Lisäksi tutkimuksessa on käsitelty omistajuuden tunteiden vaikutuksia. (Pierce et al., 2001) Psykologisen omistajuuden tutkimus ulottuu jo organisaatioihin (Pierce et al., 2001) ja kollektiiviselle tasolle (Pierce & Jussila, 2010). Teoriaa kuitenkin kehitetään edelleen ja empiiriselle tutkimukselle on tarvetta.

Aineisto


Belk, R. W. (1988). Possessions and the extended self.  Journal of Consumer Research, 15 (2), 139 – 168.

Pierce, J. L., Kostova, T., & Dirks, K. T. (2001). Toward a theory of psychological ownership in organizations. Academy of Management Review, 26 (2), 298 – 310.

Pierce, J. L., & Jussila, I. (2010). Collective psychological ownership within the work and organizational context. Journal of Organizational Behavior, 31 (6), 810 – 834.