Sarjayrittäjyys (serial entrepreneurship)

Sarjayrittäjyys tarkoittaa yrittäjyyttä, jossa yrittäjä omistaa tällä hetkellä jonkin taloudellisesti aktiivisen yrityksen tai osan siitä ja on aikaisemmin myynyt tai lopettanut omistamansa tai omistamiansa yrityksiä (Westhead & Wright, 1998). Sarjayrittäjät kuuluvat niin kutsuttuihin tapayrittäjiin (ks. tapayrittäjyys) (Plehn-Dujowich, 2010).

Sarjayrittäjien merkitys taloudessa ja yhteiskunnassa on merkittävä (Plehn-Dujowich, 2010). Suomessa kaikista yrittäjistä sarjayrittäjiä on noin 30 prosenttia ja he vaikuttavat yrittäjyyden alalla yhä uudelleen (Hyytinen & Ilmakunnas, 2007). On esitetty, että aikaisemmasta yrittäjyyskokemuksesta voi olla hyötyä muissa yrittäjyysprosesseissa yrityksen johtamiseen sekä teknisiin ja kaupallisiin kykyihin liittyen (Hyytinen & Ilmakunnas, 2007; Westhead et al., 2005). Lisäksi aikaisempi menestys yrittäjänä voi lisätä itseluottamusta ja motivaatiota yrittäjyyttä kohtaan (Simon et al., 2000). Toisaalta samaan tapaa aikaisemmat kokemukset voivat vaikuttaa yrittäjyysmotivaatioon myös negatiivisesti (Starr & Bygrave, 1991).

Sarjayrittäjyys on suhteellisen nuori tutkimusalue eikä se sisälly yrittäjyystutkimuksessa muodostettuihin teorioihin. Sille ei myöskään löydy vielä erillistä teoriaa. (Plehn-Dujowich, 2010) Sarjayrittäjyyden luonteesta ja syntymisestä tiedetäänkin melko vähän (Hyytinen & Ilmakunnas, 2007). Olemassa olevat tutkimukset ovat keskittyneet pääasiassa sarjayrittäjyyden esiintymiseen ja vertaamiseen muihin yrittäjyyden muotoihin (Westhead et al., 2005). Yrittäjyyden monimuotoisuuden hyväksymisen myötä tutkimuskiinnostus ja uuden tiedon määrä kasvavat kuitenkin myös sarjayrittäjyyden osalta koko ajan (Amaral et al., 2011).

Aineisto


Amaral, A., Baptista, R., & Lima, F. (2011). Serial entrepreneurship: Impact of human capital on time to re-entry. Small Business Economics, 37 (1), 1 – 21.

Hyytinen, A., & Ilmakunnas, P. (2007). What distinguishes a serial entrepreneur? Industrial and Corporate Change, 16 (5), 793–821.

Plehn-Dujowich, J. (2010). A theory of serial entrepreneurship. Small Business Economics, 35 (4), 377 – 398.

Simon, M., Houghton, S., & Aquino, K. (2000). Cognitive biases, risk perception, and venture formation: How individuals decide to start companies. Journal of Business Venturing, 15 (2), 113 – 134.

Starr, J., & Bygrave, W. (1991). The assets and liabilities of prior start-up experience: An exploratory study of multiple venture entrepreneurs. Teoksessa N. C. Churchill, W. D. Bygrave, J. G. Covin, D. L. Sexton, D. P. Slevin, K. H. Vesper, & W. E. Wetzel (toim.). Frontiers of Entrepreneurship Research, 213 – 227. Wellesley, MA: Babson College.

Westhead, P., Ucbasaran, D., & Wright, M. (2005). Experience and cognition: Do novice, serial and portfolio entrepreneurs differ? International Small Business Journal, 23 (1), 72 – 98.

Westhead, P., & Wright. M. (1998). Novice, serial and portfolio founders: Are they different? Journal of Business Venturing, 13 (3), 173 – 204.