Sosiaalinen yrittäjyys (social entrepreneurship)

Sosiaalinen yrittäjyys tai yhteiskunnallinen yrittäjyys viittaa yritykseen ja sen toimintatapaan, jossa tavoitteena on taloudellisen kannattavuuden ohella yhteiskunnallinen yleishyödyllisyys. Sosiaaliset yritykset tarjoavat työntekomahdollisuuksia erityisesti vajaakuntoisille ja pitkäaikaistyöttömille. Sosiaalinen yritys on merkittävä sosiaalisten yritysten rekisteriin ja sen palveluksessa olevista työntekijöistä vähintään 30 prosenttia on oltava vajaakuntoisia tai vajaakuntoisia ja pitkäaikaistyöttömiä. (Lakisosiaalisista yrityksistä) Tutkimuksissa sosiaalinen yrittäjyys määritellään usein edellistä määritelmää laajemmin koskemaan yrittäjyyden muotoa ja yrityksiä, joiden liiketoiminnan tavoitteet ovat pääasiassa sosiaalisia ja yhteiskunnallisia (Rae, 2010; Tracey & Phillips, 2007).

Sosiaalisten yritysten määrä on selkeässä kasvussa (Short et al., 2009; Tracey & Phillips, 2007). Sosiaalisten yritysten nopea kehittyminen ja sosiaalisten yritysten vetoavuus erityisesti nuoriin osoittaa, että sosiaalisen yrittäjyyden tulisi sisältyä yrittäjyyskasvatukseen olennaisesti muuttaen valtavirtaisia yrittäjyysarvoja (Rae, 2010; Tracey & Phillips, 2007). Sosiaalisessa yrittäjyydessä yhdistyvät vastuullisuus ja innovatiivisuus. Lisäksi sosiaalinen yrittäjyys perustuu pitkälti yrittäjän arvoihin ja motiiveihin. (Zahra et al., 2009) Sosiaalinen yrittäjyys tuo mukanaan haasteita yrittäjyyskasvatukselle erityisesti liiketoiminnallisten ja sosiaalisten näkökulmien yhdistämisessä, sillä tällainen yhdistelmä tekee sosiaalisesta yrittäjyydestä haastavan yrittäjyyden muodon. Tämä vaatii uusien aihealueiden ja ulottuvuuksien lisäämistä kasvatukseen. Sosiaalinen yrittäjyys pitäisi sitoa koulutukseen kokonaisuudessaan eikä vain erityisiin kursseihin tai ohjelmiin. Keskustelua tulisi lisätä ja yrittäjien käytännön kokemuksia hyödyntää esimerkiksi vieraspuhujien ja kohdeyrityksiä hyödyntävien kirjoitus- tai esitysharjoitusten avulla. (Tracey & Phillips, 2007)

Sosiaaliset yritykset vaikuttavat merkittävällä positiivisella tavalla ja kasvavassa määrin yhteiskuntaan ja yhteisöihin. Siksi myös mielenkiinto niitä kohtaan on selkeästi kasvanut yrittäjyyden ja johtamisen sekä myös muiden alojen tutkimuksessa, vaikka tutkimusalueena sosiaalinen yrittäjyys on vielä nuori. Kuten monilla, varsinkin nuorilla, aloilla, sosiaalinen yrittäjyys on määritelty ja rajattu monella eri tavalla. (Certo & Miller, 2008; Harris et al., 2009; Short et al., 2009; Zahra et al., 2009) Erityisesti tutkimuksissa sosiaalisia yrityksiä on käsitelty liiketoimintana, jonka tavoitteet ovat pääasiassa sosiaalisia ja joiden voitto investoidaan pääasiassa näiden sosiaalisten tavoitteiden saavttamiseen tai muihin yhteiskunnallisiin kohteisiin. Yhä enemmän kyseenalaistetaan yritystoiminnan arvoista vapaa ja moraaliton luonne. (Rae, 2010) Lisäksi sosiaalisia yrityksiä on peilattu ja verrattu perinteisiin yrityksiin (Certo & Miller, 2008). Runsaasti tutkittavaa kuitenkin vielä riittää. Esimerkiksi sosiaalisiin yrityksiin liittyy ristiriitaisuuksia, kuten sosiaalisten ja kasvutavoitteiden ristiriita, jotka tutkimuksessa on vielä huomioitava. (Rae, 2010) Sosiaalisen yrittäjyyden tutkimus on kuitenkin tuonut mielenkiintoisen ja arvokkaan muutoksen perinteiseen yrittäjyyskeskusteluun.

Aineisto


Certo, S. T., & Miller, T. (2008). Social entrepreneurship: Key issues and concepts. Business Horizons, 51 (4), 267 – 271.

Harris, J. D., Sapienza, H. J., & Bowie, N. E. (2009). Ethics and entrepreneurship. Journal of Business Venturing, 24 (5), 407 – 418.

Laki sosiaalisista yrityksistä. Saatavilla http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2003/20031351. Viitattu 30.11.2011.

Rae, D. (2010). Universities and enterprise education: Responding to the challenges of the new era. Journal of Small Business and Enterprise Development, 17 (4), 591 – 606.

Short, J. C., Moss, T. W., & Lumpkin, G. T. (2009). Research in social entrepreneurship. Strategic Entrepreneurship Journal, 3 (2), 161 – 194.

Tracey, P., & Phillips, N. (2007). The distinctive challenge of educating social entrepreneurs: A postscript and rejoinder to the special issue on entrepreneurship education. Academy of Management Learning and Education, 6 (2), 264 – 271.

Zahra, S. A., Gedajlovic, E., Neubaum, D. O., & Shulman, J. M. (2009). A typology of social entrepreneurs: Motives, search processes and ethical challenges. Journal of Business Venturing, 24 (5), 519 – 532.