Sosiaalistuminen (socialization)

Sosiaalistuminen tarkoittaa kulttuurin siirtämistä uusille sukupolville sosiaalisen vuorovaikutuksen prosessissa sukupolvien välillä (Berger & Luckmann, 1966; Hirsjärvi, 1983).

Sosiaalistumisessa yksilöstä tulee tietyn yhteiskunnan ja kulttuurin jäsen. Sosiaalistumisen myötä siirretään esimerkiksi arvoja, asenteita, normeja, rooleja ja tapoja oikeuttamalla tietynlainen ajattelu- tai toimintatapa erilaisin toimin. (Berger & Luckmann, 1966) Sosiaalistumisen avulla yksilö sopeutuu yhteiskuntaan (Hirsjärvi, 1983). Lapsuudessa lapsen sosiaalistaminen tapahtuu pitkälti vanhempien ja muiden lapselle merkityksellisten yksilöiden kautta, mutta myöhemmin sosiaalistumisen piiri kasvaa ja esimerkiksi koululla on suuri merkitys lapsen sosiaalistumisprosessissa (Berger & Luckmann, 1966; Hirssjärvi, 1983).

Sosiaalistuminen liittyy sosiaaliseen rakentumiseen (ks. sosiaalinen rakentuminen) ja sitä on tarkasteltu jo useamman vuosikymmenen ajan. Tarkastelussa on tutkittu esimerkiksi sosiaalistumisen prosessia, sosiaalistumiseen osallistuvia henkilöitä ja yhteisöjä sekä sosiaalistumisen keinoja. (Berger & Luckmann, 1966)

Aineisto


Berger, P.L., & Luckmann, T. (1966). The social construction of reality: A treatise in the sociology of knowledge. Harmondsworth: Penguin University Books.

Hirsjärvi, S. (toim.). (1983). Kasvatustieteen käsitteistö. Keuruu: Otava.