Tiimiyrittäjyys (team entrepreneurship)

Tiimiyrittäjyys on kollektiivisen yrittäjyyden muoto, jossa yrittäjyys ilmenee kahden tai useamman henkilön muodostamassa tiimissä (Kamm et al., 1990). Tiimi on pieni ryhmä ihmisiä (noin kahdesta kymmeneen henkeen), joilla on toisiaan täydentäviä tetoja ja taitoja sekä jotka ovat sitoutuneet yhteisiin tavoitteisiin ja yhteiseen toimintamalliin ja ovat yhteisvastuussa suorituksistaan (De Carolis et al., 2009; Harper, 2008).

Tiimiyrittäjyys perustuu laaja-alaiseen osaamiseen, sillä tiimin jäsenten erilaisuus tuo toimintaan joustavuutta ja parantaa kilpailukykyä. Samalla mahdolliset riskit jakaantuvat useammalle henkilölle. (De Carolis et al., 2009; Eisenhardt & Schoonhoven, 1990; Kamm et al., 1990; Loane et al., 2007) Todellisuudessa merkittävä osa yrityksistä perustetaankin kahden tai useamman henkilön tiimissä (Harper, 2008; Kamm et al., 1990; Loane et al., 2007). Potentiaalisten kumppaneiden läsnäolo voikin vaikuttaa yrittäjäksi ryhtymiseen huomattavasti (Morales-Gualdrón et al., 2009). Lisäksi tiimissä yrittäminen voi vaikuttaa syntyvään yrittäjyyteen merkittävästi (Amit et al., 1993; Rindova et al., 2009). Tiimissä yrittäjäksi ryhtyminen tekee yrityksestä kollektiivisen työskentelyn kohteen (Ruef et al., 2003), jota määrittävät yhdessä päätettävät ja saavutettavat tavoitteet (De Carolis et al. 2009; Harper 2008). Erityisesti ryhmässä yrittäminen saattaa määrittää positiivisesti yrityksen perustamisen onnistumista ja perustetun yrityksen menestymistä, sillä ryhmän avulla voidaan ylittää yrittäjäksi ryhtymiseen liittyviä esteitä ja saavuttaa merkittäviä etuja yksin yrittämiseen verrattuna (De Carolis et al., 2009; Kamm et al., 1990; Loane et al., 2007). Tätä selittävät tiimissä olevat yksilöiden toisiaan täydentävät tiedot ja taidot sekä mahdollisuus erikoistua ja jakaa vastuuta ja riskiä tiimiin sisällä (Eisenhardt & Schoonhoven, 1990). Tiimiyritysten onkin todettu olevan kasvusuuntautuneempia, innovatiivisempia ja kansainvälisempiä kuin yksin perustettujen ja johdettujen yritysten (Eisenhardt & Schoonhoven, 1990; Dobbs & Hamilton, 2007; Packalen, 2007).

Aikaisemmissa tutkimuksissa keskitytään pitkälti yrittäjään yksilönä ja tiimissa yrittäjäksi ryhtymistä ja yrittämistä tutkitaan suhteessa vähän (Harper, 2008; Kamm et al., 1990). Yksilökeskeisyydestä huolimatta yhä kasvavassa määrin tunnustetaan, että yrittäjyys voi yhtälailla olla ryhmään liittyvä ilmiö (Amit et al., 1993) ja että todellisuudessa moni ryhtyy yrittäjäksi ryhmässä. Näissä tutkimuksissa esitetään, että tiimissä yrittäminen voi usein olla parempi vaihtoehto kuin yksin yrittäminen. (Harper, 2008; Kamm et al., 1990; Loane et al., 2007) Ryhmässä yrittämiseen onkin kiinnitettävä yhä enemmän huomiota keskittyen erityisesti niihin etuihin, joita ryhmässä yrittäminen tuo ja niihin ominaispiirteisiin ja prosesseihin, joita tiimiyrittäjyyteen liittyy.

Aineisto


Amit, R., Glosten, L., & Muller, E. (1993). Challenges to theory development in entrepreneurship research. The Journal of Management Studies, 30 (5), 815 – 834.

De Carolis, D. M., Litzky, B. E., & Eddleston, K. A. (2009). Why networks enhance the progress of new venture creation: The influence of social capital and cognition. Entrepreneurship Theory and Practice, 33 (3), 527 – 545.

Dobbs, M., & Hamilton, R. T. (2007). Small business growth: Recent evidence and new directions. International Journal of Entrepreneurial Behaviour & Research, 13 (5), 296 – 322.

Eisenhardt, K. M., & Schoonhoven, C. B. (1990). Organizational growth: Linking founding team, strategy, environment, and growth among US semiconductor ventures, 1978-1988.
Administrative Science Quarterly, 35 (3), 504 – 529.

Harper, D. A. (2008). Towards a theory of entrepreneurial teams. Journal of Business Venturing, 23 (6), 613 – 626.

Kamm, J. B., Shuman, J. C., Seeger, J. A., & Nurick, A. J. (1990). Entrepreneurial teams in new venture creation: A research agenda. Entrepreneurship Theory and Practice, 14 (4), 7 – 17.

Loane, S., Bell, J. D., & McNaughton, R. (2007). A cross-national study on the impact of management teams on the rapid internationalization of small firms. Journal of World Business, 42 (5), 489 – 504.

Morales-Gualdrón, S. T., Gutiérrez-Gracia, A., & Roig Dobón, S. (2009). The entrepreneurial motivation in academia: A multidimensional construct. The International Entrepreneurship and Management Journal, 5 (3), 301 – 317.

Packalen, K. A. (2007). Complementing capital: The role of status, demographic features, and social capital in founding teams’ abilities to obtain resources. Entrepreneurship Theory
and Practice, 31 (6), 873 – 892.

Rindova, V., Barry, D., & Ketchen, D. J .Jr. (2009). Introduction to special topic forum: Entrepreneuring as emancipation. Academy of Management Review, 34 (3), 477 – 491.

Ruef, M., Aldrich, H. E., & Carter, N. M. (2003). The structure of founding teams: Homophily, strong ties, and isolation among U.S. entrepreneurs. American Sociological Review, 68 (2), 195 – 222.

Joomla! virheenkorjauskonsoli

Istunto

Profiilin tiedot

Muistin käyttö

Tietokantakyselyt