Työtapa (method)

Työtapa opetuksessa tarkoittaa opetus- ja oppimismenetelmää, työmuotoa ja aktiviteettia, joiden tavoitteena on saada oppilas omaksumaan uusia tietoja, käsitteitä, taitoja, arvoja sekä ajattelu- ja toimintatapoja ja jotka etenevät inhimillisessä vuorovaikutuksessa kontekstin ja ajatteluprosessin myötävaikutuksessa (Joyce & Weil, 1996).

Työtapojen valinta ja hyödyntäminen vaikuttavat opetuksen tavoitteiden toteutumiseen. Opetuksen työtapoja voidaan luokitella opetuksen tavoitteiden pohjalta neljään ryhmään: tietokeskeiset työtavat, persoonallisuuden kasvun työtavat, sosiaalisen vuorovaikutuksen työtavat sekä tunteita ja vapautuneisuutta korostavat työtavat (Joyce & Weil, 1996). Työtapoja ovat esimerkiksi luennot, harjoitukset, projektityöskentely ja tiimityöskentely. Erilaiset tavat sopivat erilaisiin oppimistavoitteisiin, mutta monesti perinteisistä (esimerkiksi luennot ja harjoitukset) poikkeavat työtavat ovat toimivia yrittäjyyden kohdalla. Perinteisiä työtapoja tulisi siis täydentää yrittäjämäisillä tavoilla, jotka tukevat esimerkiksi tekemällä oppimista ja oppilaiden aktiivisuutta. (Fiet, 2000; Gibb, 2002)

Erilaisista työtavoista ollaan oltu kiinnostuneita myös tutkimuksissa. Erityisesti nykyään huomiota ovat saaneet toiminta- ja käytäntöpainotteiset sekä yhteistoiminnalliset työtavat (ks. Carey & Matlay, 2010; Hytti et al., 2010; Rasmussen & Sorheim, 2006), jotka poikkeavat perinteisistä luennoista ja harjoituksista (Gibb, 2002). Yrittäjyyskasvatuksen asiantuntijat ovat esittäneet, että perinteiset työtavat voivat jopa estää yrittäjyyttä ja siksi yrittäjyyskasvatus on keskittynyt yhä enemmän yrittäjyyttä tukeviin, oppilaiden tekemistä ja toimimista korostaviin työtapoihin (Fiet, 2000; Gibb, 2002; Heinonen & Poikkijoki, 2006).

Aineisto


Carey, C., & Matlay, H. (2010). Creative disciplines education: A model for assessing ideas in entrepreneurship education? Education + Training, 52 (8/9), 694 – 709.

Fiet, J.O. (2000). The theoretical side of teaching entrepreneurship. Journal of Business Venturing, 16 (1), 1 – 24.

Gibb, A. A. (2002). In pursuit of a new ‘enterprise’ and ‘entrepreneurship’ paradigm for learning:
Creative destruction, new values, new ways of doing things and new combinations of knowledge. International Journal of Management Review, 4 (3), 233 – 269.

Heinonen, J., & Poikkijoki, S. (2006). An entrepreneurial-directed approach to entrepreneurship education: mission impossible? Journal of Management Development, 25 (1), 80 – 94.

Hytti, U., Stenholm, P., Heinonen, J., & Seikkula-Leino, J. (2010). Perceived learning outcomes in entrepreneurship education: The impact of student motivation and team behavior. Education + Training, 52 (8/9), 587 – 606.

Joyce, B. R., & Weil, M. (1996). Models of teaching. 5.painos. Boston, US: Allyn & Bacon.

Rasmussen, E. A., & Sorheim, R. (2006). Action-based entrepreneurship education. Technovation, 26 (2), 185 – 194.