Ulkoinen yrittäjyys (entrepreneurship)

Ulkoinen yrittäjyys tarkoittaa uuden yrityksen perustamista yrittäjän toimesta ja yrittäjän käytännön toimintaa perustetussa yrityksessä, minkä merkkinä on konkreettinen yritys, jonka yrittäjä omistaa ja jota hän johtaa (ks. yritys ja yrittäjä; vrt. omaehtoinen yrittäjyys ja sisäinen yrittäjyys) (Ristimäki, 1998; Ristimäki, 2004).

Yksi yrittäjyyskasvatuksen tavoitteista on kasvattaa yritysten määrää ja laatua yhteiskunnassa (Matlay, 2005), sillä uusilla ja toki jo olemassa olevilla yrityksillä nähdään olevan huomattavia taloudellisia ja yhteiskunnallisia positiivisia vaikutuksia (Kuratko, 2005). Yrittäjyyskasvatuksella pyritään myös vaikuttamaan niihin tietoihin, taitoihin, kykyihin ja asenteisiin, jotka edesauttavat yrityksen perustamista ja johtamista (Laukkanen, 2000). Kuitenkin yrittäjyyskasvatuksen kohdalla ulkoinen yrittäjyys on yksinään riittämätön määrittelemään yrittäjyyden (Ristimäki, 2004).

Perinteisesti yrittäjyyttä tutkitaan uuden yrityksen perustamisena, jolloin tutkittaessa uuden yrityksen perustamista tutkitaan myös yrittäjyyttä (Gartner, 1985). Ulkoinen yrittäjyys onkin hallinnut yrittäjyyskeskustelua jo pitkään ja monesti yrittäjyys määritellään uuden yrityksen perustamiseksi. Tällöin yrittäjyys ja uuden yrityksen perustaminen, samoin kuin yrittäjä ja yrityksen perustaja, nähdään samaa tarkoittavina asioina (Begley & Boyd, 1987; Greenberger & Sexton, 1988; Herron & Sapienza, 1992; Shaver & Scott 1991). Vaikka ulkoisella yrittäjyydellä on vakiintunut sija yrittäjyystutkimuksessa, kaikkien asiantuntijoiden mielestä uusi yritys ei välttämättä tarkoita yrittäjyyttä (Drucker, 1985). Nykyään puhutaankin esimerkiksi sisäisestä yrittäjyydestä eikä organisaation perustamista nähdä ehtona yrittäjyydelle (Shane & Venkataraman, 2000). Uudenlaiset näkemykset kyseenalaistavat yrittäjyyden ja uuden yrityksen perustamisen synonyymisyyden ja tarkastelevat yrittäjyyttä ulkoista yrittäjyyttä laajempana ilmiönä. Monesti yrittäjyys onkin enemmän kuin uuden liiketoiminnan luomista (Kuratko, 2005), jolloin yrittäjyyteen liittyy ulospäin näkyvän ja konkreettisen osan lisäksi esimerkiksi ajatuksellinen ja laaja-alaisempi toiminnallinen osa.

Aineisto


Begley, T. M., & Boyd, D. P. (1987). A comparison of entrepreneurs and managers of small business firms. Journal of Management, 13 (1), 99 – 108.

Drucker, P. F. (1985). Innovation and entrepreneurship: Practice and principles. London: Heinemann.

Gartner, W. B. (1985). A conceptual framework for describing the phenomenon of new venture creation. Academy of Management Review, 10 (4), 696 – 706.

Greenberger, D. B., & Sexton, D. L. (1988). An interactive model of new venture initiation. Journal of Small Business Management, 26 (3), 1 – 7.

Herron, L., & Sapienza, H. J. (1992). The entrepreneur and the initiation of new venture launch activities. Entrepreneurship Theory and Practice, 17 (1), 49 – 55.

Kuratko, D. F. (2005). The emergence of entrepreneurship education: Development, trends, and challenges. Entrepreneurship Theory and Practice, 29 (5), 577 – 597.

Laukkanen, M. (2000). Exploring alternative approaches in high-level entrepreneurship education: Creating micro-mechanisms for endogenous regional growth. Entrepreneurship & Regional Development, 12 (1), 25 – 47.

Matlay, H. (2005). Researching entrepreneurship and education. Part 1: What is entrepreneurship and does it matter? Education + Training, 47 (8/9), 665 – 677.

Ristimäki, K. (1998). Yliopisto ja yrittäjyyskasvatus: Yrittäjyys yliopistojen koulutusohjelmissa. Vaasa: Vaasan yliopisto. Selvityksiä ja raportteja 31.

Ristimäki, K. (2004). Yrittäjyyskasvatus. Järvenpää: Yrityssanoma.

Shane, S., & Venkataraman, S. (2000). The promise of entrepreneurship as a field of research. Academy of Management Review, 25 (1), 217 – 226.

Shaver, K. G., & Scott, L. R. (1991). Person, process, choice: The psychology of new venture creation. Entrepreneurship Theory and Practice, 16 (2), 23 – 45.