Yrittäjyyskasvatus (entrepreneurship education, enterprise education)

Yrittäjyyskasvatus on kansalaiskasvatusta, jossa yrittäjyys käsitetään laaja-alaisesti ja jossa pyritään vaikuttamaan henkilön yrittäjyyttä koskeviin taitoihin, käyttäytymiseen ja uskomuksiin siten, että ne ovat hyödyksi elämässä, työelämässä ja elinkeinotoiminnassa (ks. omaehtoinen yrittäjyys) huolimatta siitä työskenteleekö henkilö itsenäisenä yrittäjänä (ks. ulkoinen yrittäjyys) tai toisen palveluksessa (ks. sisäinen yrittäjyys) (Seikkula-Leino, 2007). Toisin sanoen on siis kyse yrittäjyyden edistämisestä ja opettamisesta sekä yrittäjäksi kasvattamisesta ja rohkaisemisesta (Kuratko, 2005; Kyrö et al., 2007; Peterman & Kennedy, 2003; Solomon, 2007; Solomon & Fernald, 1991) yrittäjyyden eri muodoissa (Ristimäki, 2004).

Yrittäjyyskasvatuksen avulla pyritään siis vaikuttamaan ihmisten yrittäjyyttä koskeviin asenteisiin ja valmiuksiin siten, että yhä useampi ryhtyisi yrittäjäksi ja toimisi yrittäjämäisesti. Lähtökohtana on ajatus siitä, että yrittäjäksi voi oppia ja kasvaa. Yleensä tällainen yrittäjyyden vahvistaminen perustellaan ja oikeutetaan yrittäjyyden positiivisilla vaikutuksilla yhteiskuntaan ja erityisesti talouteen. (Kuratko, 2005) Yrittäjyyskasvatus ei sinänsä ole erillinen oppiaine tai sisältö, vaan se koskee mitä tahansa koulun oppiainetta, toimintoa tai projektia siten, että se on ennemminkin metodi tai tapa toimia (Ristimäki, 2004). Erityisesti kyse on siitä, millainen oppimisyhteisö- ja ympäristö kouluun ja luokkaan luodaan (Kirby, 2004). Yrittäjyyskasvatus on vahvasti sidoksissa yrittäjyyteen (ks. yrittäjyys) (Honig, 2004; Kuratko, 2005; Solomon, 2007) ja siksi yrittäjyyskasvatuksessa on hyväksyttävä yrittäjyyden laaja-alaisuus ja moniulotteisuus (Katz, 2003; Kuratko, 2005; Solomon, 2007). Yrittäjyyskasvatuksen tavoitteina on muun muassa uusien yritysten syntyminen, yritysten toiminnan tehostaminen ja liikeideoiden kehittäminen sekä yksilö- ja ryhmätason yrittäjämäisten valmiuksien kehittäminen (Seikkula-Leino, 2007).

Yrittäjyyskasvatukseen kiinnitetään kasvavassa määrin huomiota (Anderson et al., 2009; Johannisson et al., 1998; Robinson & Haynes, 1991). Yrittäjyyskasvatuksen keskustelussa huomioidaan yrittäjyyskasvatuksen tärkeä rooli ja merkitys yhteiskunnassa sekä yrittäjyyskasvatuksen alan merkittävä edistys viimeisten vuosikymmenten aikana (Robinson & Haynes, 1991). Tutkimuksissa on käsitelty kuitenkin myös yrittäjyyskasvatukseen liittyviä haasteita (Kuratko, 2005; Honig, 2004; Sexton & Bowman, 1984; Solomon, 2007), joista suurimmat nähdään syntyvän yrittäjyydestä itsestään (Ristimäki, 2004; Sexton & Bowman, 1984). On esimerkiksi esitetty, että yrittäjyyskasvatuksen pedagogisten mallien ja metodien suunnitteleminen ja toteuttaminen on vaikeaa ja hajaantunutta yrittäjyyden moniulotteisuudesta johtuen (Anderson et al., 2009; Kuratko 2005; Robinson & Haynes 1991; Sexton & Bowman 1984). Tästä huolimatta yrittäjyyskasvatus on ansainnut sijansa yhä useammassa tutkimuksessa. Myös tulevaisuudessa on tarvetta laadukkaalle yrittäjyyskasvatustutkimukselle.

Aineisto


Anderson, A., Drakopoulou Dodd, S., & Jack, S. (2009). Aggressors; Winners; Victims and Outsiders: European schools’ social construction of the entrepreneur. International Small Business Journal, 27 (1), 126 – 136.

Honig, B. (2004). Entrepreneurship education: Toward a model of contingency-based business planning. Academy of Management Learning and Education, 3 (3), 258 – 273.

Johannisson, B., Landström, H., & Rosenberg, J. (1998). University training for entrepreneurship: An action frame of reference. European Journal of Engineering Education, 23 (4), 477 – 496.

Katz, J. A. (2003). The chronology and intellectual trajectory of American entrepreneurship education 1876 – 1999. Journal of Business Venturing, 18 (2), 283 – 300.

Kirby, A. D. (2004). Entrepreneurship education: Can business schools meet the challenge. Education + Training, 46 (8/9), 510 – 519.

Kuratko, D. F. (2005). The emergence of entrepreneurship education: Development, trends, and challenges. Entrepreneurship Theory and Practice, 29 (5), 577 – 597.

Kyrö, P., Lehtonen, H., & Ristimäki, K. (2007). Yrittäjyyskasvatuksen suuntia etsimässä. Teoksessa P. Kyrö, H. Lehtonen, & K. Ristimäki (toim.). Yrittäjyyskasvatuksen monia suuntia. Tampere: Tampereen yliopiston kauppakorkeakoulu. Yrittäjyyskasvatuksen julkaisusarja 5/2007.

Peterman, N. E., & Kennedy, J. (2003). Enterprise education: Influencing students’ perceptions of entrepreneurship. Entrepreneurship Theory and Practice, 28 (2), 129 – 144.

Robinson, P., & Haynes, M. (1991). Entrepreneurship education in America’s major universities. Entrepreneurship Theory and Practice, 15 (3), 41 – 52.

Sexton, D. L., & Bowman, N. B. (1984). Entrepreneurship education: Suggestions for increasing effectiveness. Journal of Small Business Management, 22 (2), 18 – 25.

Solomon, G. (2007). An examination of entrepreneurship education in the United States. Journal of Small Business and Enterprise Development, 14 (2), 168 – 182.

Solomon, G.T. & Fernald, L.W.Jr. (1991). Trends in small business management and entrepreneurship education in the United States. Entrepreneurship Theory and Practice, 15 (3), 25 – 39.

Ristimäki, K. (2004). Yrittäjyyskasvatus. Järvenpää: Yrityssanoma Oy.

Seikkula-Leino, J. (2007). Opetussuunnitelmauudistus ja yrittäjyyskasvatuksen toteuttaminen. Opetusministeriön julkaisuja 2007: 28. Koulutus- ja tiedepolitiikan osasto.