Affektiivinen oppimisen ulottuvuus (affective dimension of learning)

Affektiivinen oppimisen ulottuvuus tarkoittaa oppiaiheeseen reagointia sisältäen tunteet ja tuntemukset sekä mielialat oppimiskohteen suhteen (Ruohotie & Koiranen, 1999). Affektiivisen ulottuvuuden lisäksi oppimista voidaan tarkastella kognitiivisen ja konatiivisen ulottuvuuden kautta (ks. kognitiivinen ja konatiivinen oppimisen ulottuvuus) (Kyrö et al., 2008).

Yrittäjyyskasvatuksessa tulisi perinteisen kognitiivisen oppimisen ulottuvuuden (ks. kognitiivinen oppimisen ulottuvuus) lisäksi kiinnittää huomiota yrittäjyyteen ja sen oppimiseen liittyviin tunnetiloihin (Shepherd, 2004), sillä oppimisprosesseissa ja -tilanteissa affektiivisella oppimisen ulottuvuudella on merkittävä rooli. Esimerkiksi yrittäjyyteen liittyvää suoritusmotivaatiota, epäonnistumisen pelkoa, riskinottokykyä sekä mahdollisuuksien luomista ja hyödyntämistä voidaan tarkastella affektiivisen ulottuvuuden näkökulmasta (Kyrö et al., 2008). Affektiivinen ulottuvuus toimii myös aktivoiden muita oppimisen ulottuvuuksia eli vaikuttaa oppimistuloksiin (Virta, 2005). Merkittävää on, että reagointi liittyy arvoihin ja asenteisiin ja voi olla myös tiedostamatonta (Koiranen & Ruohotie, 2001). Lisäksi myös negatiiviset tunteet saattavat olla positiivisesti yhteydessä oppimiseen (Armstrong & Fukami, 2010). Affektiiviseen ulottuvuuteen voidaan vaikuttaa, sillä tunnereaktiot ovat usein opittuja (Hirsjärvi, 1983) ja tunteet ovat helposti riippuvaisia tilanteesta ja taipuvaisia muuttumaan (Kyrö et al., 2008). Affektiivinen ulottuvuus voidaan siis tietoisesti huomioida opetuksessa ja oppimisessa (Gibb, 2002) käyttäen työvälineenä esimerkiksi itsearviointia (Armstrong & Fukami, 2010).

Oppimisen tutkimuksissa korostuu yleensä oppimisen kognitiivinen ulottuvuus eikä oppimisen affektiivinen ulottuvuus vielä ole saanut tutkimuksissa paljon huomiota (Kyrö et al., 2008; Shepherd, 2004). Samaten yrittäjyyskasvatuksen keskustelussa vain vähän huomiota on kiinnitetty oppimiseen liittyviin tunteisiin. Kuitenkin hiljalleen oppimisen affektiivinen prosessi ja lopputulokset on tunnistettu keskustelussa (Armstrong & Fukami, 2010). Vastaisuudessa affektiivisen ulottuvuuden merkityksen voidaan odottaa kasvavan tutkimuksissakin.

Lähteet:
Armstrong, S. J., & Fukami, C. V. (2010). Self-assessment of knowledge: A cognitive learning or affective measure? Perspectives from the management learning and education community. Academy of Management Learning and Education, 9 (2), 335 – 341.

Gibb, A. A. (2002). In pursuit of a new 'enterprise' and 'entrepreneurship' paradigm for learning: Creative destruction, new values, new ways of doing things and new combinations of knowledge. International Journal of Management Reviews, 4 (3), 233–269.

Hirsjärvi, S. (toim.). (1983). Kasvatustieteen käsitteistö. Helsinki: Otava.

Koiranen, M., & Ruohotie, P. (2001). Yrittäjyyskasvatus – Analyyseja, synteesejä ja sovelluksia. Aikuiskasvatus, 2/2001, 102–111.

Kyrö, P., Mylläri, J., & Seikkula-Leino, J. (2008). Kognitiiviset, affektiiviset ja konatiiviset ulottuvuudet ja niihin liittyvät metavalmiudet yrittäjämäisessä oppimisessa. Liiketalouden aikakauskirja, 03/08, 269 – 296.

Ruohotie, P., & Koiranen, M. (1999). Building conative constructs into entrepreneurship education. Teoksessa P. Ruohotie, J. Honka & A. Suvanto (toim.). The Developmental Challenges in the Cooperation of Education and Training and Working Life, 36 – 48. Helsinki: Edita.

Shepherd, D. A. (2004). Educating entrepreneurship students about emotion and learning from failure. Academy of Management Learning and Education, 3 (3), 274 – 287.

Virta, K. (2005). Kindergarten, sloyd and classroom teacher trainees' self-directed learning, metacognitive regulation and web-based support. Turku: Turun yliopisto.